Pennun ruokintaan tuntuu usein löytyvän yhtä monta varmaa mielipidettä kuin on ohjeistajiakin. Ei ihme, että tuoreen omistajan pää menee pyörälle! Tietoa uusi koiraihminen kuitenkin kaipaisi kiihkeästi, sillä mielessä kaihertavat huolet: saako pentu ruoastaan kaiken tarvitsemansa? Kuinka välttää ruokintaperäiset kasvuhäiriöt?

Nettiin sukeltavat tiedon etsijä törmää vielä suurempaan määrään vaihtelevia ohjeita, joiden moninaisuus on omiaan lisäämään ahdistusta: miten voi olla mahdollista, että samasta asiasta on näin monta täysin päinvastaista käsitystä?

Huoliin paras lääke on maalaisjärki: kunhan katsotaan, että pentu pysyy sopivassa painossa ja saa jotakuinkin fiksuissa suhteissa proteiinia, rasvaa, hiilihydraatteja, kivennäisiä ja vitamiineja, ei ruokinnalla päästä tekemään vahinkoa. Korkealaatuiset täysravinnot ja hyvin suunniteltu raaka- tai kotiruokavalio toimivat erinomaisesti, ja niitä voi myös harkiten yhdistää tai vaihdella.

Pennun ruokinnan nyrkkisäännöt:

• Jos pentu saa korkealuokkaista täysravintoa, se ei tarvitse vitamiini- ja kivennäislisiä. Täysravintoja saa sekä kuivaravintona, kosteana säilykkeenä että tasapainotettuna raakaruokana.

• Jos pentu ruokitaan kotiruoalla tai raakaruoalla, joita ei ole kivennäistasapainotettu ja vitaminoitu, on useimmiten syytä terästää ruokavaliota vitamiini- ja hivenainepitoisella ravintolisällä. Mikäli ruokavalio ei sisällä luita, tarvitaan myös kalsiumlisää.

Suurin ravitsemukseen liittyvä ongelma ei pentujen kohdalla tavallisesti ole pielessä oleva perusruokavalio, vaan runsasenergisten herkkujen liiallinen määrä ja sitä seuraava ylipaino. Lihavuus on huomattavasti merkittävämpi uhka pennun rakenteen tasapainoiselle kehitykselle kuin esim. tilapäinen hivenainevajaus.

Koska vaihtaa aikuisten ruokaan tai junioriruokaan?

Tyypillisin pentu- ja aikuisruoan ero löytyy energiapitoisuutta tutkimalla: penturuoassa on tavallisesti enemmän rasvaa ja proteiinia ja siksi myös enemmän energiaa kuin aikuisten koirien ruoissa. Toisaalta eri tuotemerkeissä on valtavasti ristikkäisyyksiä ja päällekkäisyyksiä – yhden merkin penturuoka saattaa olla sisällöltään aivan vastaavaa kuin jonkin toisen aikuisruoka.

Kasvavan koiranruokavalion suunnittelua ei siis olekaan mielekästä tehdä pelkästään tuotesarjan ”puppy” ja ”adult” -nimikkeitä seuraten, vaan myös koiran omia ominaisuuksia seuraten. Pohdi ainakin näitä ruoan vaihtoa suunnitellessasi:

• Kuinka lähellä koira on aikuiskokoaan? Jo hyvin aikuismaiseksi kehittynyt pentu ei välttämättä tarvitse penturuoan sisältämää lisäenergiaa, vaan lihoo. Pyöristyvälle nuorelle kannattaa tarjota aikuisen ylläpitoruokaa.

• Kuinka paljon koira liikkuu? Erittäin aktiiviset teinikoirat (tyypillisesti esim. vilkkaat paimenet ja metsästyskoirat) kuluttavat valtavasti energiaa ja laihtuvat, jos penturuoasta siirrytään varhain kevyempään aikuisten ruokaan. Monet aktiivikoirat voivat syödä penturuokaa vaikka koko aikuisikänsä voiden erinomaisen hyvin!

• Minkälaisella ruokavaliolla samanrotuiset tai -tyyppiset koirat ovat kasvaneet tasapainoisiksi aikuisiksi?

• Onko pennun kasvattajalla esim. terveystakuuseen liittyviä vaatimuksia ruokinnasta?

• Mitä mieltä eläinlääkäri on rokotuskäynneillä koiran ravitsemustilasta, rodun alttiudesta kasvuhäiriöille ja lemmikkisi kasvuvauhdista?

Ruokamerkin suosittelemaan ohjeannokseenkaan ei kannata takertua liian sitkeästi. Jos pentu on liian laiha tai lihava, on sen kokonaisravitsemusta (sisältäen herkut) järkevää muokata eläinyksilön tarpeita vastaavaksi sen sijaan, että takerruttaisiin pussinkyljen lukemiin. Tärkeintä on kiinnittää katse välipaloihin ja palkintoihin: jos koira joka tapauksessa saa esim. rasvaisia possunkorvia joka päivä, on nurinkurista pohtia 1–5 % rasvamääräeroa sen perusruoassa. Runsaalla possunkorvatarjoilulla saadaan nimittäin ruokavalion rasvapitoisuus heittämään kerrasta häränpyllyä paljon suuremmassa mittakaavassa!

Mistä tunnistaa pennun haitallisen liikapainon?

Muutamaa tunnusmerkkiä on hyvä seurata:

• Myös ipanaikäiseltä karvakuonolta tulisi kylkiluiden tuntua sormituntumalla, ilman perusteellista kaivelua.
• Takapuolen päällisen pitäisi tuntua tasaiselta. (Ei pehmeää ”rasvapatjaa”.)
• Paksut makkaramuodostelmat niskassa tai kainalossa viittaavat usein ylipainoon (poislukien joillekin roduille tyypilliset rutut).
• Pennun tulisi liikkua reippaasti ja vaivattomasti.

Mitä koirantaimen ylipainolle voisi tehdä?

Jo turhan muhkeaksi päässeen koiraviikarin kohdalla on viisasta karsia ensin ylimääräiset herkut minimiin ja kajota perusruoan annoskokoihin vasta myöhemmin, jos makupalojen vähentämisellä ei ole toivottua vaikutusta. Koulutusnameillakin on väliä: nakit ja juustot on hyvä varata yksinoikeudella ihmisten käyttöön ja tarjota pienelle koirakoululaiselle joko sen omaa ruokaa tai terveellisiä makupaloja. Mustin ja Mirrin henkilökunta neuvoo sinua mielellään sopivien makupalojen valinnassa!

Monipuolista, vapaata liikuntaa kannattaa kaikille pennuille tarjota päivittäin. Liikunta vaihtelevassa maastossa kehittää koiranpennun koordinaatio- ja oppimiskykyä sekä suojelee kotia turhautumisen seurauksena ilmaantuvilta tuhotöiltä. Liikunta on tärkeää normaalipainoistenkin pienokaisten tasapainoiselle kasvulle.

Ahdistaako ruokavalion pohtiminen?

Jos ruokinnan onnistuminen huolettaa kovasti, kannattaa muistuttaa itselleen, että suurin osa koiran kasvun säätelystä on peräisin sen perimästä.

Jokusen prosentin ero perusruoan kokonaisenergiamäärässä tai muutaman promillen vaihtelu kalsiumin osuudessa ei ole kasvuhäiriön muodostumisen kannalta ollenkaan niin keskeinen tekijä, kuin yksilön geneettinen alttius vaivoille. Jos koira saa ”geeniarpajaisissa” hyvät kortit, on sen kasvun pilaaminen ruokavaliolla vaikeaa. Toisaalta oikein kehnolla geenionnella varustetun koiran rakennetta on mahdotonta pelastaa ruokavaliokikkailulla priimaksi, vaikka ruokinnan merkitys vaivojen ehkäisyssä voikin korostua. Viitettä geneettiseen kasvuhäiriöalttiuteen voit saada pennun vanhempien, sisarusten ja sukulaisten terveystuloksista, jos ne on tallennettu esim. Kennelliiton jalostustietokantaan.

Vinkki

Pikkuahmatille voi tarjota ateriat aktivointilelusta. Lelun kanssa temmastaminen paitsi kuluttaa energiaa ja hidastaa ruokailutahtia, tekee myös hyvää koirapoikasen mielelle.

Katso videolta, miten jopa Simo-setä saadaan ruokailemaan rauhallisesti labyrinttikupin avulla!